Vastauksia Lauran kysymyksiin

1. Luetko yleensä runoja?

1. En.

2. Millaisia runoja luit Karaoke-projektia varten?

Irina Javne: Euroopan kylmin talvi: ”Helsingissä minä tunsin lapsia” (s.67)

Rakastuin tähän ajatukseen, joka tuntui tuovan esiin hyvin suomalaisen tavan patoa tunteita.

Sanna Karlström: Päivänvalossa: ”Taivas tyhjä” (s.17)

Puree aika syvän haavan nuoreen ”Ikinä en ole enempää kuin.”

Teemu Manninen: Lohikäärmeen poika: ”Tyyneysrukous” (s.39)

Olin itkeä verta, kun luin tämän kirjan muita runoja, mutta kaikki pelastui kun löytyi edes yksi, joka ei tuntunut pelleilyltä, eikä enää tarvinnut ihmetellä miksi lukee.

Henriikka Tavi: Toivo: ”Tämän olen kuullut monta kertaa” (s.41)

Olen aina itse toivonut, että ihmiset muistaisivat minut, sekä hyvässä, että pahassa, eivätkä yrittäisi kaunistella kuvaansa minusta. Tämä runo on myös siitä hyvä, että se selittää sydänsuruja hyvin.

3. Tunsitko entuudestaan runoilijaa, jonka valitsitte Karaokeen?

3. En

4. Mitä ajatuksia lukemasi runot sinussa herättivät?

4. Runot herättivät suurimmaksi osaksi hyvin eksistentiaalista ahdistusta, joko ajatuksen ja tunteen myötä tai vain ”MIKSI KUKAAN IKINÄ?!” -tavalla.
5. Aiotko jatkaa runojen lukemista itsenäisesti? (Tai jos lukenut ennenkin: Löysitkö projektin runoista uutta luettavaa?)

5. Luulen etten jatka tunteen etsimistä enempää, koska haluan löytää sen eri tavoin, kuin runoilla.